Ajatusmaailma

Blogin ajatusmaailma

Blogin takana

Tätä blogia päivittää 23-vuotias tyttö Turun lähialueelta, Maskusta. Blogiin päivitän reseptejä, jotka on tehty oikeista, mahdollisimman vähän käsitellyistä raaka-aineista. Englanniksi suuntauksesta käytetään nimeä Real food diet.

Päivittelen reseptejä blogiin sitä mukaa, kun opinnoiltani kerkeän.

Tarina

Halusin kiinnittää enemmän huomiota syömiseeni ja eräs sovellus sai minut havahtumaan todellisuuteen ja epäterveellisiin ruokailutottumuksiini. Minulla on todettu monia prosessoitujen raaka-aineiden allergioita (esimerkiksi teollisia makeutusaineita) ja siksi lähdinkin etsimään terveellistä tapaa syödä ja halusin kiinnittää huomiota siihen, että ruoka olisi mahdollisimman vähän prosessoitua.

Flexiteristi

En kuitenkaan ole valmis ryhtymään täysin kasvisyöjäksi, sillä oman ajatukseni mukaan kaikkea tulisi syödä kohtuudella. Eräänä iltana selaillessani nettiä, löysin ajatusmaailmaani täysin sopivan termin: flexiteristi (eng. flexiterist). Flexiteristi on henkilö, joka ei ole täysin valmis luopumaan lihan syömisestä, mutta joka ymmärtää runsaiden kasvisten kuuluvan terveelliseen ruokavalioon. Flexiteristi rajoittaa lihan syömisensä maksimissaan 1 annokseen päivässä. Tämä kuulosti itsestäni juuri sopivalta.

Salaattia, kukkakaalimuusia ja itsetehtyjä lihapullia
Miksi oikeaa ruokaa eikä jotain muuta?

Ensimmäisenä syynä on tietenkin se että halusin allergioideni siivittämänä siirtyä prosessoimattomaan, oikeaan ruokaan.

Etenkin Yhdysvalloissa on paljon tutkittu prosessoidun ruuan vaikutuksia terveyteen ja etenkin prosessoiduissa tuotteissa olevien tyydyttyneiden rasvojen ja sokerien vaikutusta maailman terveysongelmiin. Itse olen huomannut jo aikoja sitten, että välillä herkkujen syönti ”ottaa ylivallan” ja niistä tulee osa jokapäiväistä elämää. Olen jo aikaisemmin tehnyt irtautumisia herkuista tekemällä ”herkkulakkoja”.

Nyt tutkittuani asiaa tarkemmin, ymmärrän tämän johtuvan tuotteissa olevasta sokerista. Joidenkin tutkimusten mukaan tavallinen, valkoinen pitkälle prosessoitu sokeri on verrattavissa päihteisiin ja tupakkaan siinä suhteessa että se koukuttaa ja siitä on vaikea irtautua. Teollisuus on tehnyt tästä vielä hankalampaa lisäämällä sitä lähes kaikkeen ruokaan, sellaiseenkin missä sitä ei aikaisemmin ole käytetty ja johon sitä ei välttämättä tarvita. Nykyisin on oikeastaan poikkeus jos leipäpussin ainesosaluettelossa yhtenä raaka-aineena ei ole sokeri. Sen lisäksi että sokeri koukuttaa, se on ns. tyhjiä kaloreita, eli siitä saadaan valtavia määriä energiaa, mutta siinä ei ole ollenkaan ravintoaineita. Ihan kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi, pitkälle prosessoidulla valkoisella sokerilla on taipumus estää kylläisyyden signaalin kulkeutuminen aivojen vastaanotto alueelle. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kun syömme sokeria sisältävää ruokaa, aivomme eivät saa tietoa siitä, että olemme syöneet ja siksi jatkamme syömistä. Itse etsin tietoa monista eri lähteistä, mutta parhaiten teollisuuden toiminnan mielestäni tiivistää Ylen, suomessa julkaisema, Sokeroitu totuus -dokumentti. Sokerista löytämäni asiat olivat osasyy sille, miksi halusin siirtyä oikeaan ruokaan. Haluan pystyä luottamaan kehooni. Kun minulla on nälkä, syön ja voin syödä siihen asti, kunnes elimistöni kertoo minun olevan täynnä ja vältyn suurilta energiaylimääriltä.

Terveelliseen elämäntapaan kuuluu monipuolisen ruokavalion lisäksi myös säännöllinen ruokailurytmi 3-4 h välein. Lisäksi ruoka tulee pureskella kunnolla, ruokailun tulisi kestää vähintään 20 min ja päivän aikana tulee huolehtia kunnon nesteytyksestä (viitteellinen arvo on 1,5 L päivässä, mutta oikeasti se saattaa olla jollekin enemmän kuin hän tarvitsee, kun toiselle se ei ole läheskään tarpeeksi).

Ravintorikkaat herkut

Selaillessani netistä erilaisia ohjeita ja terveyteen liittyviä artikkeleja, huomasin ihmisten kutsuvan esim. raakakakkuja terveellisiksi herkuiksi. Osaltaan tämä onkin totta. Esim. raakakakuissa raaka-aineina käytetään todellisia, vähän käsiteltyjä raaka-aineita joissa on ravintoaineet jäljellä. Tästä sanasta ”terveellinen” oli vaikuttanut vain tulleen monelle sellainen kuvitelma, että ”voin hyvällä omalla tunnolla syödä raakakakkua vaikka aamupalaksi”. Mikä ei mielestäni mene putkeen. Kakuissa on kyllä hyvin ravintoaineita eikä tule syötyä ns. tyhjiä kaloreita kuten esim. normaaleissa leivonnaisissa sokerin ja vehnäjauhojen muodossa. Mutta se ei silti sulje pois sitä tosiasiaa, että raakakakuissa on PALJON energiaa. Ne ovat silti herkkuja ja herkkuja ei tule syödä joka päivä mikäli mielii pysyä normipainon rajoissa. Siksi haluankin itse kutsua raakakakkuja ja muita oikeista raaka-aineista valmistettuja herkkuja ravintorikkaiksi herkuiksi. Niissä on jäljellä vielä kaikki tärkeät ravintoaineet eivätkä ne sisällä ”tyhjiä kaloreita”, mutta ne ovat silti herkkuja. Joita voi syödä silloin tällöin, mutta ne eivät sovellu korvaamaan normaalia terveellistä, monipuolista ruokaa.

Miksi kirjoittaa blogia?

Aikani netissä seikkailtuani löysin englanniksi tietoa Real food diet -nimisestä tavasta syödä ja erittäin kattavan englanninkielisen 100 Days of Real Food -blogin, joka keskittyy vain oikean ruuan valmistamiseen. Tämä blogi kiteytti yhteen kaiken sen, jota olin itse yrittänyt koostaa erinäisistä vallalla olevista ruokavalioista.

En kuitenkaan onnistunut suomeksi löytämään tietoa todellisesta, prosessoimattomasta ruokavaliosta. Minulle englanniksi lukeminen ei ole ongelma, mutta jutellessani muiden kanssa huomasin, että muille se saattaa olla suurikin este hankkia lisää tietoa aiheesta. Siksi päätin alkaa kirjoittaa itse todellisesta, prosessoimattomasta ruuasta.